Perustat kuntoon!

On muuten jännä ilmiö.

Ihminen ei jaksa kävellä 25 minuuttia, mutta haluaa tietää, mikä on optimaalinen jalkaterän kulma hack-kyykyssä, jotta vastus kohdistuu paremmin vastus lateralikseen.

Ei.

Laita kengät jalkaan ja kävele.

Perus tekeminen kuntoon.

Tämä on asia, jota tässä hommassa näkee aivan liian vähän.

Halutaan tuloksia, mutta ei haluta tehdä niitä asioita, joilla tulokset yleensä tehdään.

Halutaan olla hyvässä kunnossa, mutta peruskestävyys on olematon.

Halutaan isot lihakset ja voimaa, mutta perusliikkeitä ei osata tehdä.

Halutaan täydellinen ohjelma, vaikka nykyinen ohjelma olisi jäänyt tekemättä 30 prosenttia kerroista.

Ja sitten tarvitaan tietenkin uusi ohjelma.

Koska vanhassa oli varmaan joku vika.

KAIKEN EI TARVITSE OLLA INTERVALLIA

Nykyään tuntuu välillä siltä, että jos treeni ei ole raskas, hengästyttävä ja vähän epämukava, sitä ei lasketa.

Kaikki pitää tehdä kovaa.

HIIT.

Intervallit.

Metcon.

Sykkeet tappiin.

Hapot korviin.

Ja seuraavana päivänä kerrotaan ylpeänä, kuinka jalat olivat niin hapoilla, ettei päässyt portaita alas.

Hienoa.

Mutta pystytkö tekemään tunnin rauhallisen lenkin?

Pystytkö kävelemään reippaasti ilman, että tarvitsee ottaa kolmea päivää palautumiseen?

Pystytkö tekemään kaksi kovempaa treeniä viikossa niin, että keho kestää sen?

Jos et, niin ehkä se kovempi treeni ei ole ensimmäinen asia, jota kannattaa lisätä.

Peruskestävyys on tylsää.

Ja juuri siksi sitä ei tehdä.

Mutta peruskestävyys on aivan helvetin hyödyllistä.

Se rakentaa pohjaa.

Se auttaa palautumaan.

Se mahdollistaa enemmän tekemistä.

Ja ennen kaikkea: sitä voi tehdä paljon.

Kävele.

Pyöräile.

Hölkkää.

Hiihtää.

Mene metsään.

Ihan sama.

Kunhan liikut.

SITTEN SE SALI.

Tämä on ehkä vielä hauskempaa.

Salille tullaan hakemaan lihasta ja voimaa.

Ensimmäinen kysymys on:

”Mikä on paras liike yläselälle?”

No, ennen kuin mietitään sitä, kokeile vaikka tehdä kulmasoutua niin, että paino ei heilu kuin tuulessa oleva lippu.

Tai kyykätä niin, että polvet ja lantio tekevät yhteistyötä.

Tai tehdä maastaveto niin, että tanko liikkuu hallitusti eikä koko kroppa näytä siltä kuin se yrittäisi nostaa pesukonetta kellarista.

Opettele liikkeet.

Se on ihan oikeasti aika hyvä lähtökohta.

PAINOA VOI AINA LISÄTÄ.

Mutta huonoa tekniikkaa ei tarvitse lisätä.

Jos kyykkäät 100 kiloa tavalla, jota et hallitse, et ole automaattisesti kovempi jätkä kuin se, joka kyykkää 70 kiloa hyvin.

Olet vain nostanut enemmän rautaa.

Siinä on ero.

Tavoite ei ole saada mahdollisimman iso numero tankoon hinnalla millä hyvänsä.

Tavoite on saada keho tekemään työn.

Hallittu liike.

Riittävä liikerata.

Sopiva kuorma.

Toistoja, jotka näyttävät suurin piirtein samalta ensimmäisestä viimeiseen.

Siitä lähdetään.

Ja kun tämä on kunnossa, sitten voidaan alkaa rakentaa.

MUTTA KUN INSTAGRAMISSA SANOTTIIN...

Tämä on nykyajan treenaamisen suurimpia ongelmia.

Tietoa on liikaa.

Jokainen voi löytää kymmenessä minuutissa 17 eri mielipidettä siitä, miten joku tietty liike pitäisi tehdä.

Yksi sanoo, että jalat pitää olla näin.

Toinen sanoo, että näin.

Kolmas sanoo, että koko liike on turha ja pitää tehdä jotain aivan muuta.

Neljäs myy samalla verkkovalmennusta.

Ja sinä istut kotona ja mietit, aktivoituuko nyt varmasti oikea lihassäie.

Ei tässä jumalauta tarvitse keksiä pyörää uudelleen.

Jos olet aloittelija tai muuten vain treenannut vähän sinne päin, et tarvitse kymmentä erikoistekniikkaa.

Tarvitset hyvän perustekniikan.

Tarvitset ohjelman.

Tarvitset riittävän määrän harjoittelua.

Tarvitset ruokaa.

Tarvitset unta.

Ja tarvitset sitä samaa paskaa viikosta toiseen riittävän pitkään.

Siinä on se tylsä salaisuus.

ONGELMA EI USEIN OLE OHJELMASSA.

Se on tekijässä.

Tämä on asia, jota ei aina haluta kuulla.

On helpompi ajatella, että ohjelma on huono.

Tai että pitäisi vaihtaa liikkeitä.

Tai että pitäisi ottaa joku uusi lisäravinne.

Tai että pitäisi treenata eri aikaan.

Tai että pitäisi löytää ”se oma juttu”.

Kun todellinen ongelma on se, että treenit ovat jääneet väliin.

Kahdeksan viikkoa hyvää perusohjelma tehtynä voittaa lähes aina kahdeksan viikkoa täydellisen ohjelman suunnittelua.

Tee.

Seuraa.

Kehitä.

Toista.

PERUSVOIMA ON TODELLA HYVÄ JUTTU

Kaikkien ei tarvitse olla voimanostajia.

Kaikkien ei tarvitse kyykätä 200 kiloa.

Kaikkien ei tarvitse vetää kolmea kertaa omaa painoa.

Mutta kyllä aikuisen ihmisen olisi hyvä pystyä tuottamaan voimaa.

Ja ennen kaikkea:

hallita omaa kehoaan.

Punnerrus.

Veto.

Kyykky.

Nosto.

Kanto.

Työntö.

Veto.

Näitä asioita ihmiskeho on aika pitkään joutunut tekemään.

Ei siihen tarvittu 14 erilaista taljalaitetta.

JA KYLLÄ, LIIKEVALIKOIMALLA ON VÄLIÄ.

Mutta paljon vähemmän kuin luulet, jos perusasiat ovat pielessä.

Jos nukut viisi tuntia.

Syöt miten sattuu.

Liikut vähän.

Treenaat epäsäännöllisesti.

Et kehity perusliikkeissä.

Ja sitten käytät 40 minuuttia siihen, että pohdit, pitäisikö tehdä hauiskääntö vinopenkillä 30 vai 35 asteen kulmassa.

Meillä on nyt väärä ongelma pöydällä.

TEE TÄMÄ.

Jos treenaat ja tuntuu, että homma on vähän levällään, palaa alkuun.

Liiku päivittäin.

Kävele enemmän.

Tee peruskestävyyttä.

Muutama rauhallinen aerobinen harjoitus viikossa.

Tee voimaharjoittelua.

Säännöllisesti.

Opettele tekniikat.

Älä vain suorita liikkeitä.

Lisää kuormaa vähitellen.

Älä yritä todistaa joka treenissä mitään.

Syö ja nuku.

Kyllä, nämäkin vaikuttavat.

Tee tätä kuukausia ja vuosia.

Ei neljää päivää.

Ei kahta viikkoa.

Vuosia.

Siinä kohtaa alkaa tapahtua aika mielenkiintoisia asioita.

HIFISTELYLLE ON AIKANSA.

En minä sano, etteikö yksityiskohdilla olisi väliä.

On niillä.

Kun perusasiat ovat kunnossa.

Kun olet harjoitellut pitkään.

Kun tunnet oman kehosi.

Kun tekniikka on kunnossa.

Kun tiedät, mitä olet tekemässä.

Silloin voidaan miettiä yksityiskohtia.

Silloin voidaan kikkailla.

Silloin voidaan hakea sitä viimeistä viittä prosenttia.

Mutta jos ensimmäiset 95 prosenttia on tekemättä, niin sen viimeisen viiden prosentin viilaaminen on aivan vitun turhaa.

Rakennetaan ensin talo.

Katsotaan sitten verhoja.

LOPPUUN YKSI AJATUS.

Jos olet treenannut jo pitkään, mutta tulokset eivät vastaa tekemistäsi, älä ensimmäisenä etsi uutta kikkaa.

Katso peiliin.

Kuinka paljon oikeasti liikut?

Kuinka paljon oikeasti treenaat?

Miltä tekniikkasi näyttää?

Ovatko perusliikkeet oikeasti hallussa?

Teetkö peruskestävyyttä?

Kehittyykö voimasi?

Syötkö riittävästi?

Nukutko?

Ja ennen kaikkea:

teetkö näitä asioita riittävän pitkään?

Koska loppujen lopuksi homma on aika yksinkertainen.

Ei helppo.

Mutta yksinkertainen.

Perus tekeminen kuntoon.

Sitten voidaan alkaa hifistelemään.

Tai sitten ei.

Koska aika usein käy niin, että kun perusasiat ovat oikeasti kunnossa, ei sitä hifistelyä enää edes kaipaa.

-karjalankovinkoutsi